I made something new of a T-shirt

 Meidän oppilaitos vaihtoi nimeä. Aiemmin nimi oli AO, nyt Gradia. Siksi osa AO-logopaidoista jäi käyttämättä. 

 Valitsin violetin värisen t-paidan, tai itse asiassa tarvitsin niitä 2 kappaletta. 

Saimme myös erään kangasedustajan mallistosta poistuneiden kankaiden näytepaloja, joiden koko on noin A4. Valitsin niistä kaksi lilaa neliötä. 

Ennen tuunausta.

Tuunauksen jälkeen.

Yksityiskohta ylhäällä.

Yksityiskohta paidan -tai tunikan- alaosassa.

Tuunattu t-paita takaa.

I'm so proud of myself

Syksyllä 2017. Made by Kristina. --> 

Aikuisten esiliina *Nokosilla Lapissa*. Design&ompelu on kaikki minun omaani. Mustaan kankaaseen painoin käsin lapinvuokon, mesiheinän ja pihlajanoksan. Esiliinan kuvio-osan voi irrottaa -se kiinnitetään tarranauhalla- ja vaihtaa toiseen kuvioon tarvittaessa.

Lasten esiliina *Isin tyttö*. Kankaanpainantakuvio ja vaatteen malli ovat minun suunnittelemia ja toteuttamia. 

Kangaskassi, jonka olen suunnitellut ja ommellut itse, ja johon olen tehnyt suuren tupsunkin itse. 

Höyhenen muotoinen joulukoriste *Tarinoiden höyhen*, jonka kylkeen on kiinnitetty metallikirjaimilla tarinoiden otsikoita. Höyhenellä taivaaseen on veteliläisen Heikki Koskimäen kokemus sodasta, Room. 5:5 on raamatunpaikka, aidon joulun onnistumisen resepti ja No niin on jyväskyläläisen, Maailman hauskimman miehen, Ismo Leikolan tuore stand up- sketsi.
Alun perin höyhenen piti olla osa alttaritaulua, aiemmin valmistamani metallisen kyyhkysen vieressä. Osallistuin höyhenellä joulukoristekilpailuun -minkä voitin- joten siksi muokkasin siitä Tarinoiden höyhenen.

Nuppineulatyyny. Inspiraation sain kansallispuvun huivin kukista.

Tilkkutyö, jonka mittasin, leikkasin ja ompelin niin suoraan, että lopputuloksen mitat ovat tasan 50cm x 50cm. Peukku sille! 

Toinen tilkkutyö, jonka keskineliön keskitin liian tarkasti pohjakankaan keskipisteeseen - sen olisi pitänyt tarkemmin ajatellen olla hieman sivussa keskipisteestä. 

Neulemyssy Seitsemän veljestä -langasta. Se on lämmintä, melkein täyttä villaa. 

Neulemyssyn malli -ja vissiinkin minun käsiala puikoilla neulomalla- on niin jämptiä, että neulemyssy pysyy itsekseen ryhdikkäästi pystyssä pöydällä. 

Kaikki neuloivat käsin puikoilla meanderin kuvion. Valitsin sitä varten unelmanpehmeää kashmirlankaa ja sileää samettilankaa. Kuvio tuntuu sormiin pumpulisen silkkiseltä. 

Neulekoneella neulottua mustaa pitsiä. 

Ranteenlämmittimet neulekoneella neulottuina. Nirkkoreuna ja kaunista pitsiä. 

Jyväskylän Valon kaupunki -tapahtumaan 28. - 30.9. valmistettu ryhmätyö, Metsänneito.

Aiheena valoteokselle oli skandinaavinen mytologia. *Metsänneito on niin viaton, ettei rumin tai haisevinkaan metsänköriläs uskalla koskea tyttöön, vaan lumoutuu hänen valostaan. Tämä synkkien metsien ja tunturien tytär tekee mitä haluaa, ja kulkee havupuiden tuoksussa, sammaleen pehmeys jalkapohjissan minne haluaa. Ui mutaisissa lammissa. Hän on TÄYSIN TURVASSA.*

Metsänneidon valmistamiseen ryhmää inspiroi John Bauerin taide.
Valotaideteos on myytävänä (95e).  

I had so much fun...

Jos sinulla olisi kerran elämässä 16 x 45 minuuttia aikaa valmistaa jotain metallipajassa, mitä sinä tekisit? Minä tein osan alttaritaulua -kyyhkysen- mihin sain inspiraation arvostamani veteliläisen taiteilijan, Aimo Vähäkainun kirkkotaideteoksista.

Kyyhkyseen liitän myöhemmin höyhenen, jonka design on täysin uniikki, kokonaan omani - samoin kuin kyyhkysessänikin. Teen höyhenen puupajassa koululla, Kradialla. Lisäksi alttaritaideteokseen on tarkoitus yhdistää muutakin. Pysyhän kuulolla ;) niin näet valmiin taulun aikanaan täällä blogissa. Voin valmistaa alttaritaulun tarvittaessa myös valotaideteoksena. Silloin siihen kuuluu kyyhkynen, höyhen ja ...niin, se selviää siis myöhemmin... 

Alttaritaulun nimi on Pyhä Henki hakee kotiin. Se liittyy pohjalaisen Heikki Koskenmäen kokemukseen, kuinka häntä alettiin kuljettaa Taivaaseen höyhenen päällä. Kerron koko tarinan täällä blogissa, kunhan saan alttaritaulun valmiiksi.  

Metallipajassa oli hurjan hauskaa, vaikka aluksi jännitin kipinöitä räjähteleviä, kaasua suhuttavia koneita. Jopa niin hauskaa, että jonkin aikaa mietin, josko valitsisin metallin materiaaliksi, mitä opiskella seuraavat kaksi vuotta.

Kyyhkynen onnistui hyvin. Erityisen tyytyväinen olen sen designiin; viuhkamaisiin metallilankamuodostelmiin siivissä ja pyrstössä. Se antaa liikkeen, lentämisen fiilistä lintuun. Samoin plasmalla saatu rouhea, palanut ääriviivojen jälki ja metallilankojen asettaminen näkyvälle puolelle siipiä, tekee kyyhkysestä vahvan. Tosin valkoinen spraymaali kesyttää ja pliisuntaa räyheää vaikutelmaa.

Kun teen tämän Kyyhkynen ja höyhen -alttaritaulun valotaideteoksena myöhemmin, teen sen huomattavasti kolmiulotteisempana, jolloin se näyttää kaikista kulmista katsottuna aidolta kyyhkyseltä, eikä lainkaan silhuetilta. 

Kyyhkynen on erittäin kirkollinen symboli (Matt. 3:16.-17, Mark. 1:10-11, Luuk. 3:21-22, Joh. 1:32-34). Tässä valmistamani kyyhkynen erään sukulaiseni -joka haluaa pysyä nimettömänä- öljyväritaulun päällä.

Taiteilija Aimo Vähäkainu on tehnyt vuosikausia alttaritauluja metallista ja puusta.

Alttaritaulu Aimo Vähäkainun käsialaa. Hän piti näyttelyn Vetelin taidekartanossa kesällä 2017.

Kaivertamalla ja maalaamalla toteutettu kirkollinen puutaideteos. Aimo Vähäkainun upeaa taidetta.

Käytin paljon aikaa 1:1-piirroksen piirtämiseen. Tunteja ja tunteja. Katsoin mm. siipien ja pyrstön metallilankojen viuhkojen muodon tarkasti astemitalla paikoilleen. Symmetrinen aina miellyttää ihmisiä.
Suurimman siiven asteet menevät niin, että viisi ylintä palaa ovat 18 asteen päässä toisistaan, eli laskin 18 +18 = 36 astetta, ja seuraava asetetaan kohtaan 54 astetta, sitä seuraava kohtaan 72, ja sitten 90 ja viimeinen 108 astetta. Suuren siiven kolme alinta palaa on aseteltu 30 asteen päähän toisistaan.
Pyrstön asteluku on 147 astetta. Jaoin sen seitsemään palaan, eli laitoin rautalangat 21 asteen välein --> 21, 42, 63, 84, 105, 126, 147 astetta.

Valmistin kyyhkysen neljästä osasta.

Tässä kyyhkynen on alkuperäisessä värissä. Harmaana. Taivutin ison siiven reunat alas päin, ja kahden muun siiven reunat ylös päin. Itse linnusta taoin pullean. Kolmiulotteisuus on aina hyvä, kaunis ja kiinnostava juttu, tekipä mitä vaan.

Käytin tuotteen uunissa, 15 minuuttia +275 asteessa. Tarkoituksena oli saada koko kyyhkynen tasaisen kullanväriseksi, kuten pyrstö on kuvassa. Metalli on kuitenkin saanut kuumuutta jo aiemmin, mm. plasmalla ääriviivoja pitkin leikatessa, enkä kääntänyt lintua uunissa lainkaan. Siksi väri on paikotellen ruskea, violetti ja sininen. (Metalli menee ensin kullanväriseksi, sitten ruskeaksi, ja lopuksi violetiksi ja siniseksi - jonka jälkeen se palaa takaisin alkuperäiseen harmaaseen. Jos sen jälkeenkin vielä haluaa vaihtaa tuotteen väriä, metallin pinta pitää hioa kauttaaltaan.)

Every saga has it's beginning...

Artesaani. Minusta tulee artesaani, käsityöläinen.
Opiskelu on hauskaa. Välillä unohtuu kokonaan, että tämä on koulutusta. Niin kutkuttavan mukavaa on valmistaa tuotteita käsillään.

Ensimmäisen kuukauden aikana oli tarkoitus tutustua neljään pajaan. Jokaisessa pajassa aikaa valmistaa tuote oli 16 x 45 minuuttia (mistä ajasta tosin paljon meni aikaa opiskelun aloituksen arkisiin rutiineihin, kuten oppilaiden valokuvaukseen ja muuhun).
Pajat.
1. Tekstiili = kankaanpainanta, kudonta, värjäys ja huovutus.
2. Metalli.
3. Vaatetus = ompelu, kirjonta ym.
4. Puu.

Pajoihin tutustumisen jälkeen tarkoituksena oli valita jokin pajoista, missä opiskella seuraavat kaksi vuotta.

Tekstiilin kiertopajassa tehtävänä oli huovuttaa paksu ja ohut huopa, ja valmistaa niistä yksi johonkin käyttötarkoitukseen sopiva tuote.

Huovutin riskun, saamelaisten kansallispukuun kuuluvan korun, joka symboloi keskiyön auringon säteilyä.
Huovuttamiseen meni noin kahdeksan tuntia, ja soljen kirjontaan käsin kului aikaa suunnilleen saman verran. Yhteensä 16 tuntia (60-minuuttisia tunteja).

Huovutin riskun käsin, ja lopuksi kokeilin muutaman kerran pyörittää huopakangasta huovutuskoneessa. Huovuttaminen tuntuu rauhoittavalta, ja toisaalta se on niin hidasta, että joskus miettii, tuleeko siitä valmista ollenkaan.

Historiallinen, ainutlaatuinen hetki. Ensimmäinen tuotteeni. -->

Onnistuin hyvin. Riskussa on valoja ja varjoja, ja kuvio on elävä. Kirjonta kultalangalla metallirenkaan -jonka jätin huopaan kiinni- ja neulepuikon -jonka irrotin kirjonnan jälkeen-  ympärille sopii tuotteeseen. Kangas kuvion alla muistuttaa porontaljaa.

Mihin käyttöön tuotteen voisi ottaa?
Johonkin näistä.
+ tuote Lapin matkamuistomyymälöihin, joko seinäryijynä tai silkkihuivina, mihin huovutan riskun tai vaeltajille aitovillaisena, suomenlampaanlämpimänä nuotio- ja yöpymishupparina <-- villa on rock, kun viileä tunturituuli viheltää korvissa ja lepattaa teltanliepeitä kuin pyörteessä, niin että ei kuule muuta kuin Lapin kaunista tuulen ulvontaa
+ logo naistenvaatemallistolle LookingHaHa, jonka kehitän seuraavan kahden vuoden aikana, ja jonka slogan on:
Vaatteita keskiyön auringon tyttärille, Skandinavian naisille.

Olen aivan hulluna Suomeen ja Suomen Lappiin, Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan ja Islantiin; varsinkin maidemme kulttuuriin, historiaan ja luontoon. Näistä maista saan inspiraationi erityisen mukaviin, viimeisen päälle naisellisiin joka paikan ja jokaisen päivän vaatteisiin kaikista mahdollisista hengittävistä luonnonkuiduista, ja lookilla, missä on *there's something there that was'nt before*. Pysyhän kuulolla ;)
Myöhemmin voin laajentaa mallistoa lastenvaatteisiin, tytöille.

Huovutin kokeilumielessä myös ohuen huovan, mihin kokeilin, miten viskoosi, harso ja keinokuitu kiinnittyvät. Minua viehättää ajatus kankaasta, jossa on osittain, ns. designrepaleisesti huopaa, mihin on suunniteltu jokin merkityksellinen kuvio.